Lokakuusta lähtien olin työterveyslääkärin käskystä tekemättä mitään lemppari harrastuksistani eli en tehnyt käsitöitä enkä kirjoitellut kirjeitä.
Voitte vain kuvitella miten vaikeaa se onkin olla tekemättä mitään, mutta ihan hyvin jännetupen tulehdus piti pintansa ja huomautteli kyllä miltä kädessä tuntui, kun pöhkönä menee kokeilemaan kestääkö kutoa mitään!
Ennen kuin käteni teki sopimuksen irti kerkesin kumminkin kutoa siskoni koiralle lämmikettä päälle. Ohjeitahan oli netin kautta vaikka moneen malliin, mutta näin ensikertalaiselle teki tenkkapoota ja se kun ei ole kokeilijaa tuossa vieressä niin ei voinut hihkassa että "kokeillaanpa!" Hieman työ meni kutoessa sinne päin ja toivoa että koiran puku on ok!
Ennen täys Stoppia kerkesin myös nämä saada valmiiksi:
Itselleni sain tehtyä kaulahuivin syksyn kylmille tuulille, jotta pystyi vielä viimeisiä puolukoita poimimaan ja...
...saalistahan saatiin vielä ihan hyvin, josta mehustinkin heti pojille mehua!
Ikuisuus projektini
Se onkin sanansa mukainen työ nimittäin vanhimmalle veljelleni olen tehnyt Norjalaista villapaitaa varmaan jo vuoden verran jos ei vähemmänkin aikaa, mutta hitaasti se työ on edistynytkin. Mutta eikös sitä sanotakin että kiireisellä tulee enemmän niitä virheitä ja hitaalla langat on solmussa heh...
Anyway... olin tekemässä etu ja takakpl:ta ylämiehustaa...
ja käteni kipeydyttyä olin kumminkin tyytyväinen että hihat olivat jo edistyneet puoleen väliin työstä ja hihan pituudestaan...
Eilen sitten tätä työtä jatkoin ja sain vihdoin ja viimeinkin tehtyä hihat loppuun asti... nyt alkaa kaulusosio ja sitten etsitään omista kätköistä koriste nauha sekä kolmet hakas soljet. Sitten voin ja SAAN huokaista, kun työ on sitten rakkaudella ja suurella hartaudella saatu päätökseen.
Tässä kokeilin ensimmäistä kertaa vauva tossun huovuttamista, mutta sitten konepesun jälkeen ihmettelin että mikäs meni vikaan... no sainpas itselleni makeat naurut, kun itse huomasin että olin lankapussista napannutkin poikani pipoon tarkoitetun lankakerän ja ne 100%:n villaa sisältävät kerät oli vieläkin pussissa joista piti tulla tossukat... no ei se auttanut kuin aloittaa uudestaan ja kokeilla millaiset tulee ja ihan kivat lopputulokseltaan tulikin...
Nämä töpsykät menee kaverin kahdelle pienokaiselle, kunhan syntyvät masun kätköistä.
Mitäpäs tänne muuta... hmm... tammikuussa täyteltiin taas vuosia yksi lisää ja mieheni yllätti minut totaalillisesti tällaisella Hilla täytekakulla ja erittäin hyvän makuista, kun välissäkin oli reilusti hillaa käyttänyt... lemppari kakkuni kyllä!
Sitten ollaankin tammikuun lopulla vietelty kummityttäreni Julian 5v syntymäpäiviä ja hänelläkin oli erittäin herttaisen näköinen kakku, oikein sateenkaari värein kakkukerrokset...
...täti ei voinut kuin ihastella ihanaa kakkua ja olihan se kyllä iloinen väri pilkahdus!
Eilinen ilta meni sitten langan jämien ja melkein purkaantuneiden kerien selvittelyssä ja sain sitten sellaisella langankerijällä vihdoinkin järjestystä kauppapussiin jossa näitä erilaisia lankoja oli ihan kiitettävä määrä.
Tällaisella veivattavalla langankerijällä hurruttelin illan ja nyt on tyytyväinen emäntä, kun sain laiteltua kaikki langat järjestykseen. Löytyypä nyt keriä mistä tehdä sellainen hassun hauska torkkupeittonen mökille lämmittämään anopin ja ehkäpä myös appiukonkin harteita syksyn hämäriin iltoihin, kun katselevat televisiota iltaisin.
Mutta siitä peitosta sitten myöhemmin varmaan kuvaakin saadaan, kunhan saan aikaiseksi sitä aloitella, mutta materiaalista ei ole kyllä puutetta.
Se alkaisi taas Salainen Neuleystävä Kevät 2015 jaksokin... Olen tässä harkinnut muutaman päivä, että osallistuisinko mukaan, kun pitänyt tässä pienen tauon. Olisihan se kiva taas jälleen osallistua ja tutustuakin uusiin ihmisiin! :)
Siispä taidan ilmoittautua mukaan Kevään rientoihin....hih...
